keskiviikko 3.9.2008
"En tiedä mikä on, mutta nyt on taas liian vaikeaa, enkä tiedä mitä tehdä. Repiikö saksilla ihon pintaan naarmuja? Elääkö vain hymyillen se teennäinen hymy yllään vai tarttuuko lääkkeisiin ja alkoholiin? Mitä tehdä että pääsisi pois täältä? Tämä tunne on kestänyt jo kauan. Liian kauan.
Toivon että tämän lukee sitten joku, kun olen lähtenyt täältä - eli aika pian... Mutta miksi? Kun tahdon ettei kukaan tunne kuolemastani syyllisyyttä. Sillä mielestäni osaan näytellä hyvin: kukaan ei ole tämän reilun kahden vuoden aikana huomannut tätä suurinta tunnettani.. Tunne joka hallitsee minua enimmäkseen...
Pitäisikö odottaa 17 päivää, että olen 15-vuotias ja voin tehdä testamentin? Mutta mitä minulla on? Ei mitään. En jaksa. Koulu kusee vieres, poliisit tutkii mun ja kaverin töitä ja yrittää tavoittaa kuka ne on tehnyt. Jesh. Noh, otan loputki ilot viel irti täst elämäst enne ku lähen..."
Toivon että tämän lukee sitten joku, kun olen lähtenyt täältä - eli aika pian... Mutta miksi? Kun tahdon ettei kukaan tunne kuolemastani syyllisyyttä. Sillä mielestäni osaan näytellä hyvin: kukaan ei ole tämän reilun kahden vuoden aikana huomannut tätä suurinta tunnettani.. Tunne joka hallitsee minua enimmäkseen...
Pitäisikö odottaa 17 päivää, että olen 15-vuotias ja voin tehdä testamentin? Mutta mitä minulla on? Ei mitään. En jaksa. Koulu kusee vieres, poliisit tutkii mun ja kaverin töitä ja yrittää tavoittaa kuka ne on tehnyt. Jesh. Noh, otan loputki ilot viel irti täst elämäst enne ku lähen..."
perjantai 11.9.2009
"Mä en tuu kestää kauan enää. Jalassa sattuu oma tekemä haava. Yritin olla ajattelematta painoani ja annoin itseni syödä mieleni mukaan ahdistumatta siitä.
Tein virheen ja kerroin siskolle ja isälle, etten syö lääkkeitä. Oikeasti lopetin niiden käytön jo ennen elokuuta mutta sitä en kerro."
Tekstit ovat vanhoista päiväkirjoistani. Heräsi hassu kysymys; mitä ihmettä mä täällä vielä teen? En ole keksinyt syytä, mutta kai mulla joku hel-vetin hyvä syy on ollu, kun edelleen otan sen kaiken paskan niskaan mitä täältä saa palkkioks.
Tein virheen ja kerroin siskolle ja isälle, etten syö lääkkeitä. Oikeasti lopetin niiden käytön jo ennen elokuuta mutta sitä en kerro."
Tekstit ovat vanhoista päiväkirjoistani. Heräsi hassu kysymys; mitä ihmettä mä täällä vielä teen? En ole keksinyt syytä, mutta kai mulla joku hel-vetin hyvä syy on ollu, kun edelleen otan sen kaiken paskan niskaan mitä täältä saa palkkioks.
Voi rakas, ihana taas lukea kuulumisiasi<3
ReplyDeleteVoimia<33
On aika pelottavaa löytää joku vanha päiväkirja ja lukea, mitä mieltä silloin on ollut. 0.o Mitä pienempänä on ajatellut. Tulin tänne nyt lukemaan tätä kun edellisesi blogisi on ilmeisesti poissa päiväjärjestyksestä.
ReplyDeleteVoimaa sinne sulle!
Nimenomaan! Tai sitten kun löytää sen onnettoman ihastumiskirjoituksen.. "Vitsi kun se tänään katto mua, oon ihan InLovena siihen poikaaaan<33<3<3 kattoiskohan se mua huomennakin iik!"
ReplyDeleteVaikka ei niitä asioita heti muistakkaan tosta noin vaan, luettuaan jotenkin vaan herää ne kaikki tunteet mitä on ollut kun on kirjoittanut tai jotain. Noita oon omista päiväkirjoistani löytänyt etenkin vitosella, kutosella ja seiskalla. Loppujen lopuksi poltin ne kaikki. :)
Ihanaa, kun jatkat<3
ReplyDeleteItsekkin olen lueskellut vanhoja päiväkirjojani ja sieltä löytyy vaikka mitä ja nyt miettii, että miten ihmeessä on voinut joskus noin ajatella :D
En tiedä milloin pääsen kotiin...
ReplyDeleteJaksamisia sullekin, säkin olet ihana ja kultainen tyttö<3