Sillan kaiteet ovat korkeampia junanraiteiden kohdalla. Sulkis silmät ja päästäis irti, pehmeää.. Musiikin alle jäänyt juna säikyttää minut ja kiirehdin pois paikalta.
Ei minulla ole vieläkään tulevaisuudenhaaveita, ei edes yhtä palasta jolla aloittaa reunaa rakentamaan. Olen suunnitellut ja miettinyt, muttei mikään niistä ajatuksista sovi minulle. Päivisin ratkon rikoksia näyttelijöiden kanssa ja selaan työpaikkoja, mutta vaikka olisin valmiina siivoamaan räkälöiden vessoja aamuyöstä palkkani eteen, ei mitään silti löydy. Kiertelen katuja koiran kanssa, siivoan kämppää, soittelen sossuun ja kelaan rahojen perään ja minua niin väsyttää se selvittely. Sosiaalitoimistossa käyminen saa inhon päälle, vaikkei enää lastensuojelusta ole kyse.. Se kerjäämisen tunne oksettaa, se kuinka sinne pitää lappu kädessä ryömiä anellen, pelottaa olla liian tyly toimiston kurpalle, koska he päättävät maksanko tässä kuussa vuokran ja pääsenkö ruokakauppaan.
Vihaan niin viikonloppuja. Senkin kannalta työt olisi niin tarpeen, kun voisin ajatella "joo viettäkää te hauskaa, mä meen tienaamaan ja lähden viidenkymmenen vuoden päästä (tähän kohtaan mietin jotain maata jonne olen aina tahtonut lähteä, mutta ei sellaista ole? Joku kaukainen paikka kuitenkin)". Mutta eeeeeei. Luulen kuulevani iltaisin puhelimeni piippaavan, mutta toiveajattelua. Taino, korkeintaan "hoidatko meidän kukkia viikonlopun, lähdetää kaverien kans risteilylle." Tokii! Aamulla tarkistan kännykkäni. Turhaan.
En oo koskaan ennen tuntenut itseeni näin paljoa yhteiskunnan pohjasakaksi.
Mä oon samaa mieltä että on aika helvetin alentavaa mennä sossuun hakemaan rahaa,mutta kun muutakaan kun ei voi joutuu vaan tyytymään asiaan.... Etkä sä ole pohjasakkaa vaikka sulta siltä tuntuiski:) olet vahva ihminen <3 voimia <3 !
ReplyDeleteIhan kuin minun elämästäni tämä kirjoitus...
ReplyDeleteSe on kuitenkin hyvä että jaksat etsiä töitä ja edes yrität,
tuntuu välillä ettei edes moneen ammattiin valmistuneet löydä mitään töitä joten ei se ole sinusta kiinni, se on vaan tämä tilanne nykyään.
Voimia sinulle ihan hirmuisesti! <3
Kiitoksia molemmille <3
ReplyDeleteJa tosiaan tuo tämänhetkinen työllistymistilanne pitäis muistaa pitää mielessä, ettei ota hirveesti itseensä kun tuntee ettei sopivaa paikkaa löydy mistään tai vastausta työhakemukseen ei kuulu.. Kiitos :)
Niin sitä se on... olen kemian laborantti, äiti ja tällä hetkellä työskentelen henkilökohtaisena avustaja osa-aikaisesti. Olen hakanut vuoden aikana varmaan 50 työpaikkaan oman alan ja ihan mihin tahansa mihin voisi päästä ilman koulutustakin ja lopulta tuon sain, se on hyvä, mutta silti kaipaan omaa alaani suunnattomasti...
ReplyDeleteJoten älä lannistu, kyllä ne vielä soittaa.