Jalat hukkuvat asfalttiin. Valkoista viivaa pitkin, askel ja askel. Heitetään ojan yli, käsketään kävelemään nopeammin. Puheluita, kyyneleitä. Eräs tyttö joutunut sairaalaan syötyään muutaman napin liikaa. Huoltoaseman valot ja huutoa. Minusta ei tiedetä mitään, mutta minulle saa huutaa.
Kuusi päivää kestävä lomani jatkui, kun en saanut enää koottua itseäni töihin. Silmät turvonneina menin huvipuistoon. Yhä edellispäivän sekavassa tunnelmassa lähetin siskoni kanssa viestin pomolle ja hänen viesteistään kuuli kuinka mielessään kuristi minulta ilmoja mereen.
Ihmisten perässä kävellen minä tulen, yritän nähdä edes jotain hauskaa tässä elämässä. Kuoleman ajattelu ottaa hermostoon, ei sitä voi enää vain ajatella. On ajateltu jo ihan tarpeeksi. Luen hukkuneista ja kysyn miksi. Teksti jää saippuaan ja hammastahnaan kiinni, tuolta kuuluu naurua... Mies nukkuu... Musiikki...
Yhtäkkiä huomaan jokaisen kappaleen muistuttavan minua elämästäni. Niin kuin surkea elokuva, jonka ohjaaja ei osaa päättää kuinka se loppuisi. Vanha päiväkirja ja sen sivuilla verta. Vuosi sitten kirjoitin ”lopetin lääkkeet”.
Pakkaan tavaroita jätesäkkeihin ja pahvilaatikoihin. En ole minnekään muuttamassa, muttei minulla ole kotiakaan.
"Katso nyt, sun viinas menee jo, eikö pitäisi jo mennä perässä? Älä vetistele ja lopeta tuo näytteleminen. Onko nyt kivaa? Onko nyt hyvä mieli?"
Kuusi päivää kestävä lomani jatkui, kun en saanut enää koottua itseäni töihin. Silmät turvonneina menin huvipuistoon. Yhä edellispäivän sekavassa tunnelmassa lähetin siskoni kanssa viestin pomolle ja hänen viesteistään kuuli kuinka mielessään kuristi minulta ilmoja mereen.
Ihmisten perässä kävellen minä tulen, yritän nähdä edes jotain hauskaa tässä elämässä. Kuoleman ajattelu ottaa hermostoon, ei sitä voi enää vain ajatella. On ajateltu jo ihan tarpeeksi. Luen hukkuneista ja kysyn miksi. Teksti jää saippuaan ja hammastahnaan kiinni, tuolta kuuluu naurua... Mies nukkuu... Musiikki...
Yhtäkkiä huomaan jokaisen kappaleen muistuttavan minua elämästäni. Niin kuin surkea elokuva, jonka ohjaaja ei osaa päättää kuinka se loppuisi. Vanha päiväkirja ja sen sivuilla verta. Vuosi sitten kirjoitin ”lopetin lääkkeet”.
Pakkaan tavaroita jätesäkkeihin ja pahvilaatikoihin. En ole minnekään muuttamassa, muttei minulla ole kotiakaan.
Voi. Voimia kovasti. <3
ReplyDelete" Yhtäkkiä huomaan jokaisen kappaleen muistuttavan minua elämästäni "
ReplyDeletetuo on aivan kuin omista ajatuksistani .
( kirjoitat muuten nätisti! ♥ )
Minäkin mietin tänään pitkään miksi, ja miten. Suomalaiset on kuitenkin tosi uimataitoista kansaa..
ReplyDeleteVoimia, mä en oikein osaa muutakaan sanoa. <3
ihan vaan canonin A480, normi digikamera.
ReplyDeletekiitos muru ♥
<3 jaksamista.
ReplyDeleteKyllä täällä pärjätään..
Yritä jaksaa tyttöni, olet tärkönen. <3
ReplyDelete