Pelkään, että tästä vuodesta
tulee samanlainen kuin 2006.
Tuntuu kuin pommit tippuisivat lähellä,
lähempänä koko ajan
ja elämä kuihtuu tuulen mukana.
Siksi kirjoitan tämän,
koska jos sen sanoo ääneen
eihän sitä voi sitten tapahtua?
Ei ääneen kuitenkaan.
Nehän sanoisivat minun seonneen lopullisesti.
Teille kerron,
että pelkään.
muttei tämä pelko vie minua vielä hulluuteen.
Lääkkeetkään eivät kuitenkaan saa minua nukkumaan,
jos kaikki eivät ole kotona,
turvassa.
Siksi poljen neljä kilometriä yöllä
varmistaakseni että ystävä pääsee perille.
Tuntuu että olisin kuin mummuni:
hän valvoo aina ja vahtii,
että kaikki voivat hyvin.
Kysymys:
Kuinka kumppaninne, vanhempanne, sisaruksenne, ystävänne, mummut ja vaarit ynnä muut läheiset ihmiset ovat suhtautuneet lääkkeiden käyttöönne? Kuinka laajalle piirille olette edes kertoneet ja ja? Kaikkea tähän (ja miksei muuhunkin) liittyvää voitte kertoa, kun pähkäilen tässä taas vähän asioita...
Sijaisäitini on lääkkeiden suhteen harvinaisen suvaitsevainen. Kaikki lääkkeet mitä minulle määrätään ovat hyväksyttäviä, mutta lääkkeiden kanssa alkoholi.. Sitä hän tarkkailee visusti, ja ymmärrän kyllä täysin miksi.
ReplyDeleteMummoni on taas hieman vanhanaikainen asian suhteen, miettii kovin että miksi ja plaaplaaplaa.
Minulla perheessä tietää vain sisko, ja hän ei hyväksy. Hän on itkenyt minulle ja vaatinut, että lopetan niiden käytön. Niin olen joutunut sanomaan, että olen antanut olla vaikka niin ei olekkaan. Läheiset kaverit tietävät, he suhtautuvat asiaan kai ihan hyvin, neutraalisti. Joidenkin mielestä varmaan mussa ei ole niin paljon vikaa, että tarvisin niitä. En tiedä, Työkaveri tietää. Minä en sitä kauhana salaisuutena pidä, en jotenkin ole osannut vaikka kaikki ei sillä tiedolla teekkään mitään.
ReplyDeleteÄlä hajota itseäsi pohtimiseen, kyllä kaikki järjestyy.
Kun joskus käytin mielialalääkkeitä, ei niistä kovin moni tiennyt. Niitten + masennuksen takia lähti silloinen poikaystävä kävelemään, enkä ihmettele näin jälkeenpäin ajatellen... Ei ne kenellekkään ollut ongelma ja miksi olisikaan, niiden olis tarkoitus auttaa.
ReplyDeleteHuolehtiminen ja välittäminen ei ole väärin. Olet hyvä ihminen. <3
ReplyDeleteOma lääkehistoriani on aika sotkuinen, lähisuvussa tiedettiin lääkityksestä ja tietysti pari parasta ystävää. Mitäs sitä laajemmalle kailottamaan.. Kaippa sitä ihan hyvin suhtauduttiin, kukaan ei ainakaan sanonut mitään ihmeempää, paitsi sitten kun haittavaikutukset ja väärinkäyttö alkoivat.
Tsemppiä sulle!