perjantai 20.5.2011
"Pakenen sinne metsänlaitaan kivelle, jonne viimeksi juoksin kun olin peruskoulun seitsemällä luokalla, silloin kuin viimeisin kerran äiti meinasi lyödä ja jolloin sisko uhkasi poliiseilla. Silloin taisi olla maassa ensilumi ja minulla paljaat varpaat ja punainen t-paita. Nyt kello puoli kaksitoista, pieni kylä nukkuu, vain lintujen ääniä ja sammakon kurnutusta. Ulospuhaltaessa keuhkoissa oleva ahdistus muuttuu ilmassa höyryksi ja sotkeentuu kyyneliin. Henki ei kulje. Metsä takana tuntuu houkuttelevalta, kuinka helppoa sinne olisi kadota."
Kuusitoista, seitsemäntoista, kahdeksantoista. Olihan siitä viimeisestä kerrasta jo pari päivää yli neljä kuukautta.
No comments:
Post a Comment
Kiitos jokaisesta kommentista.
Aina en osaa vastata mitään, joten antakaa anteeksi.