26/05/12

Minut herätetään sohvalta, jolla olen viettänyt öitäni nyt kuukauden putkeen ja käsketään valmistautumaan. Yritän kahdesta pienestä lipastonlaatikosta löytää vaatteita ja päätän meikatakin pitkästä aikaa. En ole hetkeen jaksanut moista tehdä ja vaatteetkin ovat olleet samat musta t-paita ja farkut, etteivät töissä asiakkaat kokisi mitään sopimattomaksi. Hiuksiin uppoaa hoitosuihketta, ne ovat palaneet ja pitäisi katkaista osaa pois. Olen valmis, sujautan kameran laukkuun ja mietin huonoa rahatilannetta; 15 euroa tilillä, ja sillä pitäisi selvitä kesäkuun viidenteen päivään.

Puolessa välissä matkaa tulee suunnitelmiin muutos ja minut tuodaan takaisin. Sehän on minun velvollisuus jäädä suunnitelmista pois, jos tilanne sitä vaatii. Haen itselleni pari halppisjuomaa, joihin kuitenkin uppoaa se kuusi euroa ja eräs tokaisee "voi kun munkin tekisi mieli välillä taas juopotella" ja minä mietin kuinka kivaa se voisikin olla, jos ei aina tekisi sitä yksin. Niin muut lähtevät takaisin nauttimaan kesäpäivästä ja minä koen itseni tyhmäksi meikattuna ja entistä köyhempänä ja ihailen ulkona olevaa kaunista kesäpäivää, josta taas nautin sisällä yksin.

Sitten rääkkään vielä lisää itseäni ja katson facebookista kuinka jokainen ilmoittaa tekevänsä ihan-mitä-vain ystävänsä kanssa. Ja ihmisiä kulkee kaduilla kesävaatteissa käsi kädessä tai ne istuvat puistossa ja syö jätskiä.  Kaikki näyttää iloisilta, kun kauan kaivattu kesä on saapunut. Mä tekisin mitä vain vaihtaakseni osia jonkun muun ihmisen kanssa. Odotan jo talvea.

ps. Kiitos Tashee ja  Casey haasteista / muistamisista / tai miksi niitä kutsutaan, lupaan tehdä ne myöhemmin.