08/08/12

Litran kevytmaito sijaitsee jääkaapissa siinä missä aina ennenkin; ovessa, insuliinien ja Koskenkorvapullon vieressä. Kaadan maitoa teehen, siihen siniseen mukiin, josta on lohjennut palanen. Palaan takaisin sohvalle, josta lähdinkin teetä hakemaan ja uppoan taas peiton alle katsomaan teeveestä niitä samoja kokkaus-, muodonmuutos-, sairaala-, sisustus- ja rikossarjoja. Uusintojen uusintoja.

Viikkojen kohokohta on, kun vaivaudun kuluttamaan opintotuen eläinkauppaan tai kun istun kalliolla kuvaamassa. Jos mä asuisin yksin, niin mä silloin eläisinkin jokaisen päivän yksin. Ainoa, joka edes soittelisi olisi äiti, hänkin vain tarkistaakseen hengitänkö yhä.

Isä sanoi että se on pilannut meidän kaikkien elämän. Ei se niin ole.

Oon niin kyllästynyt katsomaan näistä ikkunoista tätä samaa maisemaa joka päivä. Nukkumaan päivät ja katsomaan yöt tv:tä. Mä en tahdo jumittua tänne, täällä ei oo mulle mitään annettavaa. Mutta uskaltaako sitä? Pystynkö jättämään yli puolet elämästäni tänne ja aloittamaan kaiken alusta? Se kyllä kuulostaa hyvältä. Mahdollisuudelta kadota ja aloittaa uudestaan.


1 comment:

  1. Mikset pystyisi, välillä on ihan hyvä alottaa alusta ja puhtaalta pöydältä :--)
    Tsemppiä !

    ReplyDelete

Kiitos jokaisesta kommentista.
Aina en osaa vastata mitään, joten antakaa anteeksi.