Mitä väliä on, että syönkö mä vai en? Mitä väliä käynkö mä suihkussa vai en, pesenkö hampaani vai en. Mitä väliä poistunko mä koko päivänä ovesta ulos vai jäänkö sisälle istumaan. Mitä väliä vaikken mä käy koskaan missään, mitä väliä että loputkin ystävyyssuhteet katoaa. Mitä väliä otanko alkoholia vai en, se ei saa mua tuntemaan oloani yhtään sen paremmaksi. Sillä ei oo yhtään mitään väliä miltä mä näytän, mitä mä teen ja missä menen. Ei kukaan ole täällä näkemässä ja välittämässä ja valittamassa.Päivät ovat täysin turhia. Herään joka aamu päivään, jonka tiedän kuluttavani vain odottaen että pääsisin nukkumaan. Oon täysin merkityksetön tässä maailmassa, täysin näkymätön. Olen miettinyt, että jos sitä vain PUFF katoaisi.. Ensimmäinen, joka tämän ehkä viikonpäästä huomaisi olisi äiti. Ehkä toisen viikonpäästä loput perheenjäsenet ja sitten poikaystävä. Kyllä vain. Päivisin seuranani ovat eläimet ja kännykkäni viesti- ja puhelutapahtumissa on viikko sitten viimeksi tapahtunut jotain.
Pääkin lyö tyhjää. Ei mulla ole mitään ajateltavaa, mulla on vain tämä paha olo joka ei lähde kulumallakaan. Lisäksi nuorten psyk. poliklinikalla loppui tapaamiset. En olisi tahtonut sitä, mutta en mä muutakaan voinut. Mitä väliä vaikka kuolisin tänään, loppuis tää uikuttaminenkin saatana.
No comments:
Post a Comment
Kiitos jokaisesta kommentista.
Aina en osaa vastata mitään, joten antakaa anteeksi.