Kurkistan pimennysverhon taakse, siellä on aurinko ja vanha tiiliseinä. Kello näyttää liikaa, katson jaloissani nukkuvaa koiraa. Kissa nukkuu omien karvojensa peittämässä kiipeilypuussa, toinen pongahtaa sängylle huomatessaan minun heränneen. Heitän kaksi peittoa päältäni, lattia on kylmä paljaiden jalkojen alla ja molemmat kissat seuraavat askeleitani keittiöön asti. Vessan peilistä tuijottaa eloton ihminen jolla on edellisen päivän meikit yön aikana hiertynyt poskille ja sama ruma keho mikä eilenkin. Puen ensimmäiset vastaantulevat vaatteet päälleni, ruokin eläimet, käärin savukkeen, laitan veden keittymään ja lähden koiran kanssa pakkaseen.
Jaksaisin toistaa itseäni ehkä ikuisuuden. Noin tapahtui tänään, samoin eilen, myös toissapäivänä, luultavasti huomennakin. Toistan itseäni jopa nyt, kun kerron kuinka jokainen päivä toistuu samalla tavalla. Kävellessä mietin miten voi joka päivä alkaa samalla tavalla, miten joka aamu voi tuntea heti itsensä niin voimattomaksi? Sisälle tullessa huomaan edellispäivän tehtävät joita olen onnistuneesti siirtänyt aina vain huomiseksi ja huomisen huomiseksi. Teepussi isoon mukiin, läppäri päälle ja takaisin peittojen alle. Lohdutan itseäni "ei tää aina tuu olemaan tälläistä", mutta mistäpä sitä tietääkään, yhtä hyvinhän tämä voisi jatkua vielä toiset 6-7 vuotta?
Piirrän paperiin isolla 2013 ja sen ympärille syntyy tekstiä:
- näe ja ole yhteydessä ystäviin
- älä tee mitään mikä ei tunnu hyvältä
- tee jos jokin vähääkään tuntuu hyvältä
- kokeile jotain uutta
- tee töitä koulun eteen > valmistu!
- HYMYILE ja naura jos vähänkin huvittaa
- älä rakastu
- piirrä ja valokuvaa enemmän
- rehellisyys
- hanki/säästä rahaa
- ole kiltimpi itsellesi
- aktivoi koiraa enemmän
- käy kirjastossa
- NAUTI - ELÄ - HUUDA
- jätä menneisyys > nenä kohti tulevaisuutta
Yritän toteuttaa näistä jokaisen. Vuoden päästä näkee onnistuinko. Etenkin tuo viimeinen on vaikein, sillä ei mun päähän vain mahdu että menneisyys on mennyttä. Sitä ei voi enää muuttaa eikä sille voi tehdä enää yhtään mitään, joten miksi mä siis koko ajan elän vielä siellä jossain? Mulla ois asiat paljon paremmin jo, jos osaisin vain päästää irti menneisyyden kahleista. Mutta miten siihen voi pystyä, kun jokainen asia täällä siitä muistuttaa?
Tuo on ihana lista. Sieltä voisi poimia itselleki monia osuvia kohtia, ehkä yhden lisäisin, että älä rakastu - äläkä anna kenenkään rakastua suhun.
ReplyDeletePitäisi varmaan itsekkin tehdä tälläinen, juuri kuluvalle vuodelle.
Löysin hyllyn takaa ison kartonkin, jonka olen tehnyt joskus kesällä, sellaisen mitä elämältä toivoisi. Ne on edelleen samanlaisia asioita, melkein rupesi itkettämään kun sitä katsoi. "pidä itsestäsi huolta, niin voit huolehtia muistakin", "joku joka on kotona odottamassa", "eikä elämä enää lopu jokaikiseen kolahdukseen". Surullisensekaista hymyä.
Tuo vuoden 2013 listasi on upea! Otan mallia itsekin ja muistan toteuttaa ainakin suurimman osan niistä!
ReplyDeleteVertaillaan sitten vuoden kuluttua saavutuksiamme :)
Hyvä lista ja toivottavasti vuoden päästä voit kehua itseäsi ja olla tyytyväinen. Listassasi on silti monta kohtaa, eikä yksikään ole helppo. Vuosi on pitkä aika, mutta onko se kumminkaan tarpeeksi pitkä aika? Toivon, että etenet, mutta antaisit ennen kaikkea itsellesi eniten aikaa...
ReplyDelete