14/01/13

Ei sitä taaskaan osaa selittää mitä mun päässä liikkuu. Taas on tullut tehtyä ihan vääriä valintoja, jotka ovat aluksi tuntuneet oikealta, mutta jotka ovat sitten paiskanneet mut takaisin lähtöruutuun ja toivottaneet onnea uudelle yritykselle päästä lopullisesti entisestä poikaystävästä irti.

Sekin tuntuu niin väärältä, kun on juuri sinä päivänä herännyt verisistä lakanoista ja haavat muistuttaa olemassa olostaan epämääräisellä vihlonnalla, samalla kun tuttava ilmaisee huolen minun jaksamisesta, kyselee olenko päässyt eron yli ja tarjoaa paikkaa jonne voi tulla lomilla aikaa viettämään, ettei yksin tarvitse olla. Kaikesta huolimatta vain hymyilet ja naurahdat, vakuutat että kaikki on hyvin, loistavasti!

Kyllä mä silti joskus tunnen olevani kokonainen, mutta siihen tarvitaan paljon alkoholia, kovalla soivaa musiikkia, monia tuttuja ihmisiä ympärille ja yksi pilleri. Ja seuraavana päivänä yksinäisyys iskee vielä kovemmin kasvoille.

Pitäisi osata katsoa asioita eri kantilta, nähdä ne selvemmin jotta osaisi käsitellä ne ja suhtautua niihin oikealla tavalla. Ei sitä vain osaa ja sitten joka päivä yrittää suhtautua niihin eri tavoin, jolloin kaikki vaan myllertää päässä yhä sekavammin, enkä vieläkään tiedä mitä tehdä.

Välillä myös ahdistaa kuinka laittomia aineita on joka puolella ja jokainen niistä / niissä puhuu, mulla on kylmä koko ajan ja vaatteet vain tuntuu joltain kaukaiselta kuorelta mun päällä, sain paketin muffineja ja taisin heittää ne roskiin koska ei niitä tehnyt mieli ja ei tee mieli muutakaan ruokaa (kiitos silti sinä jolta ne sain♥), hirveästi asioita mitä pitäisi tehdä, ihan tiskaamisesta lääkärillä käymiseen enkä mä saa niitä hoidetuksi ja ihmisten painostus vain kasvaa ja hänen tuoksunsa on vieläkin mun tyynyllä, enkä vieläkään tiedä mitään ja silti ihan liikaa.