Voiko ihmiset muuttua? Kertokaa mulle perusteluineen, kiitos.
Aina kun tuota asiaa pohdin, niin lopulta päädyn siihen että ihminen on vain kasvanut henkisesti, sairastunut, parantunut, eri luonteenpiirre tullut paremmin esiin, seura on muuttanut kaltaisekseen ynnä muuta, mutta pohjimmiltaan on sama tyyppi. Onhan noissakin siis jonkinlaista muuttumista tapahtunut, mutta tarkoitan sellaista kun ihminen tuntuu muuttuvan ihan tuntemattomaksi. Ja se kun erkaannutaan, kasvetaan erilleen, ja toisen elämä on ihan mysteeri, et tiedä enää missä hän asuu, missä on töissä, kenen kanssa hän edes seurustelee, aina on kiire jonnekin ja hän tuntuu muuttuneen. Mutta sekin johtuu vain siitä, kun ette ole pitänyt yhteyttä, ei hän pakosti ole muuttunut?
Toisaalta tahtoisin uskoa että ihminen pystyy muuttumaan, en minä tahdo olla enää se joka olin muutama vuosi sitten, enkä olekaan. Vai olenko vain kasvanut, oppinut virheistäni, sillä tietysti olen sama ihminen? Yleensä vain tuntuu ettei ihmiset muutu, tai jos muuttuu niin vain huonompaan suuntaan.
Toinen juttu mitä olen pyöritellyt päässäni on anteeksiantaminen. Kirjoitin siitäkin pitkän kirjoituksen, jossa ei myöskään ollut mitään järkeä, joten lyhyesti sanottuna: helpottavaa. Masentuneena etenkin anteeksiantaminen on vaikeaa, koska sitä helpostikin ajattelee että "minä ansaitsen sen, ei kenenkään tarvitse anteeksi minulta pyytää". Vihdoin pystyin oikeasti antamaan anteeksi, hyväksymään että asia on tapahtunut jo, hän teki virheen, tajuamaan ettei häntä kiinnosta hevonvittujakaan kuinka katkera ja vihainen olen, että hänkin on jatkanut omaa elämäänsä, enkä minä voi tehdä sitä niin hyvin, jos päässäni demonit huutaa hänelle. Tahdon muistaa tulevaisuudessa vain ne hyvät hetket, en tuntea että ne kolme ja puoli vuotta elämästäni oli yhtä suurta virhettä. Ja se tosiaan helpotti kun pääsi niistä vihan tunteista, siitä joka sykki sormenpäissä asti kun näki hänet.
Niin.. kertokaa siitä muuttumisesta.
just se on sitä muuttumista ja sitä mikä muuttaa, kasvaminen ja noi muut. ja se on mahollista koska jokanen kyl tunnistaa sitä itessään ni miksei muutki vois.
ReplyDeletepuhut varmaanki eksästäs, se onki sitte iha eri asia mietittäväks.
itselleni ajankohtainen aihe. Tai enemmänkin siskolleni. Tämä aloitti seurustelemaan miehen kanssa, jonka aijemmat suhteet ovat menneet lujaa vakavaan suuntaan, jopa lasten saamisen yrittämiseen, mutta kaatuneet aina pettämiseen tai muuhun miehen tarpeeseen jakaa siittiöitä muuallekkin. Siis mies joka jossain vaiheessa perääntyy koko suhteesta. Nyt siskoni on muuttanut tämän kanssa yhteen muutama kuukausi sitten ja nyt mies ei taas tiedä haluaako seurustella vai harrastaa irtosuhteita. Mietimme voiko tämä muuttua, voiko tämä laittaa kerrankin himon toissijaiseksi ja rakentaa elämää jota oikeasti haluaa. Sisareni haluaa tämän kanssa jatkaa jos mies päättää pitää päänsä ja jatkaa suhdetta. Mutta voiko tuokaan muuttua?
ReplyDeleteMinä koen muuttuneeni täysin eri ihmiseksi viime vuosien aikana. Nuori minä oli niin identiteettihäiriöinen etten ole nuorempana tuntenut itseäni. Nyt ymmärrän, toimin eri tavalla, tunnen eri tavalla, otan aivan eri tavalla kontaktia muihin ihmisiin. Mutta toisaalta perusominaisuuteni ovat säilyneen, empaattisuus, se että olen huono häviäjä ja kriittisyys itseäni kohtaan. Mutta uskon muuttuvani vielä. Parempaan suuntaan. Eniten uskon siihen, että muut ihmiset tulee hyväksyä virheineen ja huonoine puolineen ja mukautua sen mukaan jos itse niin haluaa.
Tosi mielenkiintonen aihe. Harmi kun mulla ei oo mitään sen kummempia perusteluja esittää, mut mun mielestä ihmiset voi muuttua. Suurin osa on tietty juuri tuollaista, mitä sanoit: Kasvamista jne.
ReplyDeleteEn tiiä tapahtuuko muutosta ilman mitään syytä...ei ehkä. Ainahan siihen joku syy on. Ja voiko joku muuttua täysin tuntemattomaksi ihmiseks yllättäen? Voi muuttua, mut ei ilman syytä.
Sori, tää ei tainnu pahemmin vastata kysymyksees *pahoittelee* Menin vähän solmuun ajatusteni kans =)
Oon tosi sönkkösönkkö vastaamaan, mutta kiitos viesteistänne! <3
ReplyDeleteVoi muuttua. Ainakin kahdella tavalla. Joko aktiivisesti muuttamalla tai ajautumalla. Suosittelen tapaa a, jos haluaa varmistua siitä, että muutos tapahtuu parempaan suuntaan, tai siihen suuntaan, jonka siis kuvittelet olevan parempi (oon itekin melko h..vetin negatiivisessa mielentilassa joten oli pakko lisätä tarkennus - "pakko"). Tavassa b ei oo kontrollia, joten suunta on arvaamaton. Useimmat surulliset, tuskaa tuottavat ja eroon tietenkin päätyvät ihmissuhteet alkaa niin (väärään aikaan, vääristä syistä).
ReplyDeleteIte käytin tapaa a seuraavasti taannoin, kun huomasin olevani umpikujassa, ahdistunut ja en tiennyt mitä tehdä. Oli selvää, että jotain oli muutettava. Aloin tekemään liki kaiken eri tavalla kuin aiemmin. Vähän samalla tavalla ku George seinfeldin jaksossa "the opposite". Peruskoulussa ja sen jälkeenkin pari vuotta ei kiinnostanut juuri mikään. Pakotin itteni kiinnostumaan. Eli vähän niinkuin britit muotoilee asian "you have to take interest in things". Meillähän sanotaan "pitää olla kiinnostunut", ikäänkuin joko olet luontaisesti kiinnostunut tai sitten et, ei siis jotain mitä voit valita. Kuten toi niinkin perustavanlaatuinen asia kuin kieli, niin monet muutkin asiat meiän kulttuurissa ohjaa meiän ajattelua harhaan ja se on vähintäänkin yksi suurimmista syistä siihen, jos ei tunnu mikään hyvältä, onnistuvan, saati kuuluvansa tänne. Joten kannatan myös ajattelumallien hakemista jostain mahdollisimman kaukaa.
Itsensä muuttaminen onnistuu kärsivällisyydellä, periksiantamattomuudella ja uskolla siihen, että jos et luovuta niin tulet menestymään siinä mihin panostat. Toi pätee muuten kaiken muunkin saavuttamiseen.
Mutta edelleenhän demonit vaivaa välillä. Vähenemään päin oman aktiivisuuden (pakottamisen) ansiosta, mutta nyt pitkästä aikaa, ja ihan uudella tavalla (joka on kerrassaan niiden vittumaisin ominaisuus nykyään), tulivat morjenstamaan. Se on vähän niinku muukin sairastaminen, ne tulee sitä yllättävämmin mitä harvemmin ne tulee. Niistä ei nyt sen enempää, mutta siks tulin ettimään blogia, jossa joku avautuis jotenkin samoissa sfääreissä kuin itekin, jotta ei tarttis tuntea olevansa yksin. Joten kiitos siitä, että avaudut tänne, se on varmasti yhtä helpottavaa sulle ku niille, jotka sitä lukee. Voi olla vielä helpottavampaa niille, jotka lukee, koska sä tarjoot ikäänkuin paikan, josta löytyy vertaistukea.
Kommentissasi on kyllä pelkkää asiaa, kiitos sulle siitä. Uskon kyllä nyt että ihminen voi muuttua ja muuttumuminen voi olla erilaista.
DeleteEhkä se mitä munkin pitäisi tehdä on, että pakottaisin itseni ajattelemaan ja tekemään toisin, mutta siihen tarvitaan juuri niinkuin sanoit kärsivällisyyttä, periksiantamattomuutta ja uskoa, joita multa niukasti löytyy. Tai olen vain niin laiska etsimään niitä puolia itsestäni.
Toivottavasti sinä jaksat taistella loppuun asti demoneja vastaan, ei oo varmastikaan helppoa, mutta lopussa kiitos seisoo? Kiitos sulle :)