04/05/13

Mitäpä mulle kuuluu? No eipä paljon mitään.

► Kuuntelen vanhaa apista ja oon koukuttunut pariin feispuukin peliin.

► Käyn yhä joka aamu puntarilla ja välillä tuskastuttaa miksi edes teen sitä ja tälläistäkö tämä tulee aina olemaan. Olen lihonut ja ruoka maistuu, joten eihän tässä sitten mitään ongelmaa olekaan.

► Mietin että ehkä oon vaan hyvin taipuvainen masennukseen. Muistin lapsuudestani yhden hassun jutun: elokuvassa joku kummitus tarttui lapsen ranteeseen ja tämä kuoli. Mietittiin ja päädyttiin kaverin kanssa siihen tulokseen, että tuohon voi oikeasti kuolla (oikeasti se kummitus vaan imi ihmisen hengen, ei siihen oikeasti kuole, turha yrittää). Joskus sitten kotona oli jotain huutoa taas, niinpä päätin tappaa itseni. Siinä sängynlaidalla istuessa puristin kaikin voimin rannettani, mutta säikähdinkin käsivarren selvästi näkyviä verisuonia ja lopetin (ja muistin myöhemmin että olin sinisellä tussilla vain piirtänyt verisuonia pitkin). Annoin asian olla enkä enää sillä tavalla yrittänyt itsemurhaa. Ois saanut kauan yrittää. Hehehee.

► Oon ihan samperin väsynyt pohtimaan tulevaisuutta ja rahaa. Mutta näiden kolmen karvalapsen takia jotain olisi kehitettävä.

► Ärsyttää kun mun hylly on seinällä liian korkealla ja oon unohtanut taas kastella kasvini (jonka lajia en ikinä muista), joka on kyllä säilynyt jo yllättävän kauan hengissä.

► Tahtoisin ihmisen johon voisin luottaa täysin. Mutta oon alkanut tajuamaan ettei ketään sellaista koskaan voisi löytyäkään, ihmiset kun on tyhmiä ja oma napa aina se lähin kuitenkin on. Tahtoisin myös aikakoneen, jolla korjaisin menneisyydessä valintojani.  

► Nautin liikaa omasta olostani, mutta onhan ne omat sotkut nyt kivemmat kuin toisten sotkut. Eikä muitten kanssa pysty hengittämään normaalisti ja kaikki on silloin aina liian vaikeaa ja koko ajan jotain draamaa.