Meinasi käydä hassusti, sillä ihmisen aivoista tuntuu tulevan kuplivaa puuroa kun perhoset muuttavat mahaan. Eikä se ole hyvä juttu, mutta minkä sitä tunteilleen voi, kunhan käyttäytymisen edes sitten hallitsisi. Oli ne siipien lyönnit kiva tuntea pitkästä aikaa, mutta en minä halua sitä. En vaikka hänen hymynsä ja katseensa ja kätensä ja ei! Mun pitää keskittyä itseeni ja ystäviin, niitä mulla ei voi olla liikaa. En tahdo antaa pienintäkään mahdollisuutta että tämä kaikki sortuisi taas miljooniksi palasiksi.
Taas ne kertoo kuinka jännittyneeltä näytän, kuinka säikyltä näytän, sellaiselta "anteeksi kun olen olemassa". Toiset sanoo ettei musta ota selvää ja mua vähän naurattaa; luuliko ne pystyvänsä siihen kun en itsekään siihen kykene? Ihmispoloset. Ja mä aion nauraa ja hymyillä enemmän, nähdä enemmän sillä pian tää kaikki voi loppua tai ihmiset muuttua.
HAHAHAA.
Näen sinussa niin paljon samaa kuin itsessäni, juuri tuo "anteeksi kun oon olemassa" on niin minua itseäni ja se tulee ihmissuhteitteni ja minun väliin ja pahasti! Olen yksinäinen ihminen ja minullakaan ystäviä ei ole liikaa, mitä nyt pari sellaista jotka nyt ilmeisesti olen ajanut pois luotani omalla käytökselläni.. purkanut pahan oloni heihin ja tuntenut ettei heitä kiinostaisi.. ei kukaan tällaista loputtomiin jaksa.. tylsää ja masentunutta ihmistä! Tiädän että voisin vaikuttaa käytökselläni jotenkin mutta ku yksinäisyys tekee ihmisestä sekavan ja masentuneen katastrofin.. Elämässäni on muutenkin ollut paljon alamäkiä ja yksikään unelmani ei ole toteutunut jotka on ollut ihan tavallisia elämän perusjuttuja vielä.. toivottavasti sinä saisit jostain sitä elinvoimaa ja saisit tuntea itsesi arvokkaaksi ja rakkaaksi.. Pidä unelmistasi kiinni ja kaikkea hyvää sinulle!:))
ReplyDeleteEi tarvii pyydellä anteeksi. Onneksi sä olet olemassa. <3 Halauksia!!
ReplyDelete