Ajattelin tänään, että oon varmaan maailman surullisin ihminen sillä hetkellä. Tiedän kyllä, että on sitä pohjemmallakin oltu. Ja että on tuolla jossain mua vielä surullisempiakin ihmisiä.
Öisin mielessäni veitsien terät, luoti päähän, verta loputtomiin. Päivällä mietin josko sitä vain sulkisi silmät, painaisi kaasun pohjaan ja miettisi korkeintaan kumpaan kylkeen tulee eka osuma.
No comments:
Post a Comment
Kiitos jokaisesta kommentista.
Aina en osaa vastata mitään, joten antakaa anteeksi.