Yritän tehdä asioita toisin kuin vanhaminä, semmoisia pikkusia asioita. Lenkkeilenkö tiellä missä enemmän liikettä vai syrjemmässä. Jäänkö asuntolaan koulun jälkeen höpisemään turhuuksia luokkalaisten kanssa vai menenkö suoraan kotia odottamaan minuuttien kulumista. Viikko sitten tällä idealla menin terveydenhoitajalle hakien apua jokapäiväiseen viiltävään rintakipuun, jonka aikana ei pysty liikkumaan eikä kunnolla hengittämään. Pitäisi mennä lääkäriin, mutta.. ehkä myöhemmin.
Pää hajoaa stressistä kun miljoona asiaa pitäisi hoitaa kuukauden sisällä, mutta tietoa ei liiku, mikään ei ole sallittu tai ei muuten vain onnistu, eikä hakemuksia lueta eikä päätöksiä tule joten ei saa sopimuksia ja jos ei ole sopimuksia ei saa päätöstä hyväksytyksi ja jos ei sitä saa niin sitten ollaan silmiä myöten pississä ja aikataulu venähtää ja ollaan jo lähempänä hukkumista siinä lirissä.
Luovutan yhdeltä päivää ja Hylättyjen valtakunta soi uudestaan ja uudestaan ja uudestaan joten pian tämä asia stresseineen on odottamassa huomista ja päässä nakertaa jo toiset murheet jotka nukkuneet tämän aikaa.
No comments:
Post a Comment
Kiitos jokaisesta kommentista.
Aina en osaa vastata mitään, joten antakaa anteeksi.