Yhden kaverin kanssa vaihdamme kuulumisia kerran vuodessa. Kivuliaat neljä tuntia kasvoilleni, tekohymy sattuu niin kovin ja migreenikin alkaa tulla. Hän mainitsee sen yhden nimen ja siitä asti se on taas kummitellut mielessäni ja unissani. Että pitikin! Olin huutaa että sitä saatanan huoraa ei täällä mainita, mutta kun kerran vuodessa näemme enkä minä osaa paljastaa mitään elämästäni, niin hän vain viattomasti kertoo tästä kaveristaan, enkä voi hiljentää sitä.
Hetken jaksoin taas unelmoida elämästä jossain muualla. Tämä kaupunki ahdistaa suunnattomasti, etenkin kun kaikkialla ilmestyy verkkokalvoihin sykkivä punainen huutomerkki ja eläminen täällä vaikeaa kun muistaa mitä tuolla huoltoasemalla tapahtui ja vältellä yhtä kaupunginosaa vain sen nimen takia, toista kaupunginosaa siellä asuvan ihmisen takia, kolmatta kaupunginosaa niiden ihmisten ja muistojen takia, sitä tapahtumaa koska siellä sen silloin viimevuonnakin näki, kauppoja joissa hän on tullut vastaan, yhden kapakan ohikulkeminenkin kirvelee vain sen työntekijän takia. Tää kaikki tappaa mut.
Kaikki tää yhden ihmisen takia.
Mua vituttaa kun yhdellä ihmisellä näin suunnaton valta mun elämään, vaikkei se itse edes luultavasti muista mua. Se ei ole sen arvoinen, että soisin sille hetkeäkään ajatusta, mutta siellä se on ja tuntuu pysyvän niin kauan kun tää kaikki muistuttaa siitä. Mä vertaan sitä jatkuvasti itseeni, vaikken edes tunne koko ihmistä. Mietin millainen se on luonteeltaan, ainakin sosiaalisempi ja hauskempi, sehän teki ruokaakin. Mua vituttaa kirjoittaakin tätä, koska se ei ole sen arvoinen! Miksi se saatana on mun elämässä vaikkei kuitenkaan ole. Miten helvetissä mä saan sen pois päästäni? Oon niin ahdistunut tästä. Aapuua.
Äiti ei ymmärrä miksi haluan muuttaa pois. Ja vaikka kertoisin tämän kaiken selvemmin, niin ei hän silti ymmärtäisi. Joten hän heittää kapuloita rattaisiin koko ajan, puhaltaa pienetkin unelmanrippeet pois ja keksii vain mitä negatiivista siinä olisi. No, ei se yllätys ole ettei saa tukea itselleen tärkeissä asioissa.
Oon niin vitun väsynyt. Jossain välissä oon laihtunut viis kiloa, bmi sanoo lievästi alipainoinen mutta siinäkin se tulee esiin ja muistan kuinka hän on minua laihempi ja nätimpi. Tahtoisin nukkua mutta ketipinor sai suuren ruoanhalun aikaiseksi joten tappakaa mut.
No comments:
Post a Comment
Kiitos jokaisesta kommentista.
Aina en osaa vastata mitään, joten antakaa anteeksi.