Kierrän kaupan pakastinaltaita kun vihellys alkaa kuulumaan, isä soittaa. En ärsyynny vaikka yllättävä mutka tulee tämän päivän suunnitelmiin, isäkin kuulostaa yllättyneeltä ja helpottuneelta. Ostan ensimmäistä kertaa ben & jerry's jäätelön. Se maksaa 1/3 parin viikon ostoksistani.
Puheeni tulee ulos hieman jäykästi, pohdin välillä sanoja mitä yritän saada sanotuksi ja tarinat ehtivät lässähtää ennen loppua, mutta höpöttelen juttujani, jonkun jutun puolessa välissä muistan jonkun paremman tai tärkeämmän ja aloitan sitä selittämään, myöhemmin jatkan aloittamaani juttua jos muistan.
Minä juoksentelen tai hyppelen paikasta paikkaan. Nauran kotona yksikseni kauan, jaan naurun aihettani muille ja jatkan yksin naurua. Kaikki jotenkin tuntuu helpolta, kaikella tarkoitan sitä hetkeä, sitä kuinka voi vain olla ilman ajatuksia. Puhua, juosta, nauraa, hymyillä peilille, tehdä jotain mitä ei pitänyt tänään tehdä.
Pidän enemmän talvesta. Kaupungilla jouduin riisumaan takkini etten grillaantuisi sen alla. Pelkkä hihaton päällä, ilman takkia ulkona ensimmäistä kertaa tänä kesänä. Kannoin takkia käsissäni mahan edessä, korjailin paitaa ja housuja ja ahdisti ahdisti ahdisti.
Katsoin tyttöä joka torin kulmassa nojaili pylvääseen. Pyörittelen silmiäni. Miksi he tekevät itsestään halpoja? Se oli ihan kuin elokuvasta vedetty maksullinen nainen, joka kadulla nojailee öisin. En voi sietää enkä ymmärtää tuota lutkamaisuus "muotia". Mä en kestä naisia jotka halventavat itseään noin, eivät yhtään odota kenenkään kunnioittavan heitä ja samalla ... ARGHT.
Suihkussa tajuan hetken verran elämän ideaa. Ja unohdan sen. Mulla ei ole yhtään mitään suuntaa, ei yhtään kiinnostusta mihinkään, täällä mä vain oon. Miksi mä oon täällä? Ihmiset sosiaalisessa mediassa "en voisi olla onnellisempi" "sain murulta kukkia" "pääsin kouluun" "unelmia kohti" "jee kesää" "rokkiin sinne ja rokkiin tänne" *kuva jossa olen onnellinen ja kerronki vielä olevani onnellinen*.
En mä oo niiden puolesta onnellinen. Mun puolesta menis vittuun onnensa kanssa. Kuolis pois. Ihan sama. Tässä maailmas ei vaan ole mulle yhtään mitään, ei mitään minkä takia jaksaisi, miksi näkisi vaivaa. Joten samahan se vaikka menis toppi päällä ulos, mitä väliä. Ehken näe ensi kesää. Koitan hymyillä peilille mutten pysty.
Tekstissäsi on valtavasti samaa kuin omissa ajatuksissani. Helteisenä päivänä laitoin lyhytlahkeiset housut, koska oli pakko, mutta vihasin jalkojani joka askeleella. Asiakkaita palvellessa kiskon työtakkia suoremmaksi, etten näyttäisi niin suurelta. Ahdistun siitä, että olen päättänyt olla ahdistumatta itsestäni ja siitä, kuinka loistavasti ympärillä olevilla ihmisillä menee.
ReplyDeleteEhkä uskallan sanoa, että tiedän tunteen. Ainakin osan siitä.
Voimia TIM ♥