Psykologilla itken jokainen kerta. Olemme käyneet nyt kaksi tuntia läpi listaa, jonka tein kotona ahdistusta aiheuttavista asioista. Vielä on kolmannelle tunnille asiaa.
Kerrankin näistä käynneistä on apua ja hyötyä. Olen oppinut tuntemaan ja ymmärtämään paremmin itseäni ja käyttäytymistäni, löytänyt minulle sopivia keinoja hillitä ahdistusta, masennus on enää nippanappa vaikean puolella (sittenkö se on helppo, hehe hehe hee.....), eroitan osittain asioita mitkä ovat traumaperäisiä ja mitkä masennuksen aikaan saamaa.
Minulle on kerrottu että on oikein sanoa ei ja tehdä niinkuin itsestä parhaalta tuntuu ja olla tekemättä jos siltä tuntuu. Että olen liian ankara itselleni. En ole hullu vaikka kuulen ja näen ja tunnen asioita, että trauma ne vain aiheuttaa. Että mä tulen vielä olemaan okei.
Äiti utelee mitä mä sen tädin kanssa juttelen. No sinusta, että se kadulla ollut tuntematon nainen jolle mä raivosin oli oikeasti sulle tarkoitettua raivoa. Sä oot saanut mut tuntemaan itseni merkityksettömäksi ja riittämättömäksi, turhaksi vaivaksi. Se olit sinä joka aloit tuhoamaan mun luottamusta ihmisiin. "Jutellaan niitä näitä, vähän tulevaisuuden suunnitelmista ja muusta sellasesta".
Kaksi askelta eteen, yksi taakse - sä nouset tästä kaikesta vielä voittajana! Tsempit loppuviikkoon :) ♥
ReplyDelete