Se nukkuu viinipäissään vieressä. Äiti soittaessaan kysyy joka kerta "viäläkö aiotta muuttaa". Ihan vittuilakseni näytän että aiotaan me, varmasti aiotaan jos 'me' sisältää minut ja karvakaverit. Viinipäätä en voi ottaa, ellen tälläkään kertaa voita kuningas Alkoholia.
Yksi ilta join itseni humalaan. Olin pitkästä aikaa sataan vuoteen keikalla. Nautin. Olin niinkuin kaikki muutkin känniääliöt loppuillasta. Viinipää oli selvänä hakemassa minua. Mökötti, eikä tykännyt yhtään minusta känniääliönä. Hähää, no en minäkään sinusta. Tällästä mä joudun sietää joka viikko kun oon sun kans.
Ajattelin että se ois nähnyt kuinka tyhmäksi alkoholi tekee. Jopa näinkin viisaan ihmisen kuin minut (höhöhöh). Välillä suunnittelen alkavani juomaan hänen kanssa kilpaa, että noni, onkos nyt kivaa. Mutta suunnitelma vesittyi kun eihän se muistaisi minua humalassa eikä jäisi itselle kuin krapula ja mattikin itkisi kukkarossa.
En ole koskaan muistanut kevään olleen näin pitkä. Minulla tulee suru kun kaipaan talvea, se meni liian nopeaa ohitse.
No comments:
Post a Comment
Kiitos jokaisesta kommentista.
Aina en osaa vastata mitään, joten antakaa anteeksi.