29/04/16

Ja suurin niistä on raha.

"Olisinpa rikas" kuinkahan moni on noin sanonut? Mä ainakin olen, ties kuinka monta kertaa. Ei minulle kuinkaan raha ole tärkeää, en pidä sitä niin arvossaan. En pidä kaiken kauniin haalimisesta ympärilleni, jotka paljastaisivat jotain minusta, joilla ei tee mitään ja jotka on vain yhdenlainen painolasti. En muista koska olisin viimeksi vaatteita ostellut, käyttämättömiä kylläkin pois heitellyt kaapin perältä. Joskus kyllä tykkään vaihtaa rahaa viinaan baaritiskillä ja ostaa karvakäsipitseriasta pitsaa. Mutta rahan tullessa tilille ensin tsekataan eläinten tarpeet, sen jälkeen vuokra, sähkö, puhelin, netti, auto, velat... Lopuksi käteen hassu pieni keko kolikoita ja aivot alkavat suunnittelemaan kuinka sitä penniä venytettäisiin.

Kyllähän se penni venyy, kun eletään nuukasti. Asia on mulle ihan ookoo. Kaikille se ei ole. Se että mulle tulee rahaa x -määrä, että mä elän sen mukaisesti. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Ei oo millään tulevaisuutta, koska mä olen köyhä. Tuleeko toi sun tilanne koskaan paranemaan? Aiotko sä olla loppuelämäs työtön? Ja se kun toinen haluaa ulos syömään ja kieltäydyt kaikin tavoin "ai ei oo rahaa, no mä maksan, maksa sä sitten seuraavaks". Mä oon oikeesti joku kymmenen pitsaa jo velkaa. 

"No mitä me voidaan koskaan tehdä kun ei sulla oo ikinä rahaa". Myydä persettä....... Tää jotenkin niin vain kilahdaa suoraan piippuun. Se kun loistaa toisten ihmisten otsalla "mä olen töissä, sä olet työtön etkä edes yritä tehdä tuolle asialles mitään. Kaikki kunnon ihmiset tekee töitä eikä ole tuollaisia laiskapaskoja. Häpeen sua"

Huoh. Pilven poltto. Pitkän tauon jälkeen se oli vain silloin tällöin huvikseen. Sitten minä pian oivalsin sen lääkkeeksi masennukseen. Valaistuin kuinka kaikkihan oikeasti tuntuu hyvältä. Stand-up naurattaa, ruokaan syntyy himo, viltti on pehmeä ympärillä, kaikki näyttää ja kuulostaa hyvältä. Ahdistuksen olemassaoloa ei enää edes muista tunteneen. Välillä omat kiehtovat ajatukset ottaa vangikseen, mutta ne ei ole normaaleja, omia pahoja ajatuksia. 

Sitten kaikki meni vaikeaksi. Huomasin kun ajoin parin viikon kyläilylle, että ahdistuin kun ei ollut enää kukkaa saatavilla. Harhat paheni sekä savuissa että ilman, vainoharhaisuus kasvaa sisälläni päivästä riippumatta. Vähäisetkin suhteet kärsi kun ei uskalla vastata puhelimeen ellei täysin tiedosta omaa olemustaan. Kenellekään ei uskalla kertoa mitään koska puheluja kuunnellaan, viestejä luetaan, netti on kuin avoin päiväkirja ja vaikkei koneessani ole webkameraa olen silti varma että joku nytkin seuraa minua. Ulos ahdistaa mennä, sälekaihtimia pitää auki, tehdä jotain.

Se korostaa masennusta. Sulla on kivaa, kaikki maistuu hyvältä ja sua naurattaa etkä ajattele köyhyyttäs, niin se seuraava päivä iskee ja kovaa. Et osaa vieläkään tehdä mitään, ahdistus on piinaavaa etkä pääse ajatuksias karkuun. Yrität jotain tehdä mutta koko ajan joku muljahtelee sisällä kun et ole keksinyt ratkaisua rahaongelmiis. Voiko bongintekotaidon laittaa seeveeseen?

Nyt olen varma että kun julkaisen tämän niin poliisi koputtaa ovea, mutta tervetuloa, jos tämä kaikki olikin vain satua ja mä oonkin vain oikeasti sekaisin?

En jaksa oikolukee, höh.

Hyvvee vappua, olkaa kilttejä toisillenne.