Sä oot vahva ja kykenet käymään kotikylässä
Mummolassa
Äitilläs
Psykolla
Ja ne kaikki ottaa sen asiaksi
Mutta sä oot niin asiallinen ja rauhallinen
Kuin se ei koskattais sua
Mutta kun loma koittaa
Eikä tarvi esittää
Niin se on menoa.
Tarjoo psyykelääkkeitä
Joista oon jo kolme kuukautta kieltäytynyt
Mutta jos mä en saa pian jotain tähän ahdistukseen
Unettomuuteen
Suruun
Väsymykseen
Kuolemasta haaveiluun
Niin taidan hakea ne zombilääkkeet
Ja unohtaa mihin asti ehdin päästä.
Viime vuosi oli parhain kymmeneen vuoteen
Kunnes ei ollutkaan.
Tuossa on jotain niin tuttua. Että ensin kaikki on paremmin kuin aikoihin ja sitten mikään ei ole hyvin ja löytää itsensä jostain pohjan tuntumasta yksin.
ReplyDeleteMietin pitkään uskallanko aloittaa lääkkeet niin monen huonosti päättyneen kokeilun jälkeen. Lopulta oli pakko ja nyt mietin, miksen uskaltanu aiemmin. Kaikkea on hieman helpompi kestää kun ei ole jokaisen hengenvedon yhteydessä hajoamassa atomeihin.
Haluan sanoa, että kaikki järjestyy jotenkin, vaikka en itsekään siihen jaksanut uskoa. Enkä ole varma uskonko vieläkään.
Voimia ♥
http://kunonaikahypata.blogspot.fi