Yksi rekka, enkä enää kirjoittaisi tässä. Se rekka oli pari minuuttia myöhässä.
Vuosi sitten istuin äidin hyundaissa, hän vei minut osastolle. Nyt hän soittaa minulle omasta asunnostaan, juttelee niitä näitä. Voi kuinka tahtoisin huutaa hänelle, tahtoisin huutaa kuinka paljon sitä vihaa on pienestä asti kertynyt, mutta myös sen kuinka paljon minä häntä kaipaan. Kuinka hän kaikesta huolimatta jaksoi kuunnella, käski syödä ja edes yritti pitää koossa.
Kun ei mikään tunnu miltään enää. Ole tuntunut pitkään aikaan.
On pullo viinaa, taivas räjähtelee ja ympärillä on mies ja hänen ystäviään. Silmästä karkaa kyynel ennen kun huomaankaan sitä. Kaikki on yhtä samaa vellin jauhamista. Tahdoin vain pään sekaisin, muttei alkoholi tee sitä enää. Mies ei anna koskea aineisiin.
"Juo nyt ni ei oo nii nyrpeä naama"
Otan taas huikan, tunnen kuinka elimistö huutaa sitä nestettä menemään takaisin ylöspäin. Mä hymyilen ja se sattuu helvetisti, en edes tunne millaisessa virneessä mun naama mahtaa olla, mutta toivon että se näyttäisi edes jotenkin aidolta hymyltä. Ei se kuitenkaan kelpaa, hienoa, pilasin taas toisten illan omalla olemuksellani.
Pelkään itseäni. Tahtoisin pois tästä kehosta, karata itseltäni. Pelkään että tapan tämän jonkun. Se en ole minä, se on joku pieni pelokas sielu jossain syvällä makkaroiden alla. Joku joka tahtoo parempaa, tahtoo olla onnellinen ja viettää upeaa elämää. Pahoin se näyttää jäävän tän yhden alle. Isomman joka määrää tahdin ja on väsynyt. Joka tahtoo nähdä verta. Sekään en ole minä.
Pelkään itseäni. Tahtoisin pois tästä kehosta, karata itseltäni. Pelkään että tapan tämän jonkun. Se en ole minä, se on joku pieni pelokas sielu jossain syvällä makkaroiden alla. Joku joka tahtoo parempaa, tahtoo olla onnellinen ja viettää upeaa elämää. Pahoin se näyttää jäävän tän yhden alle. Isomman joka määrää tahdin ja on väsynyt. Joka tahtoo nähdä verta. Sekään en ole minä.
Kuulostaa niin tutulta. Tämän hetken tunteilta. Ahdistaa nytkin niin pirusti ja kuvailet aika tismallisesti tunteitani.
ReplyDelete:< * halausksia *
ReplyDeleteViinan juonti ei sun tilannettas yhtään kohenna, päinvastoin se vain pahentaa sitä. Alkoholi aiheuttaa masennusta ja ahdistusta. Ja niinkun alkoholisti-eksäni tapasi sanoa: Asiat ei ole koskaan niin huonosti ettei niitä voisi alkoholilla pahentaa.
ReplyDeletekiitos mielipitestä, ymmärsin kyllä näkökantasi :)
ReplyDeleteTosiaan menee paljon paremmin <3 kiitollinen olen siitä ^^
ReplyDeleteVoi rakas TIM, voisinpa auttaa sinua..
ReplyDeleteVoimahalaus<3
Siitä on jo muutama viikko kai kun kommentoit mulle vikan kerran. Mun oli pakko tulla sanomaan erityisesti sulle kiitos. Ja tulla sanomaan sulle että älä anna periksi!!
ReplyDeleteTulen surulliseksi siitä miten huonosti sinäkin voit. Se on niin perseestä.
Olen tässä todennut itsekseni, että masennus on maailman kivuliain, maailman epäreiluin sairaus. Ja niin, onko masennus sairaus? Kyllä, se on. Masennus on sairaus, joka TAPPAA.
Se saa ihmisen voimaan niin pahoin, että ainoa keino parantua, on kuolema. Ei ole muuta vaihtoehtoa.
Mutta masennukseen on olemassa parannus.
Täytyy tappaa se masennus, ei itseään.
Täytyy sanoa jollekin:
Mä en helvetti vieköön jaksa enää. Mä haluan vaan tappaa itteni. Mä haluan ottaa ison veitsen ja työntää sen kurkusta läpi, mä haluan vetää viinaa ja lääkkeitä.
Se täytyy sanoa ääneen. Sä et hyödy mitään siitä että sä vaan sisälläs pyörittelet näitä asioita.
Hienoin asia tässä on se, että sinä tyttö joka olet niin rikki, olet tullut tänne ja perustanut blogin. Se on hienoa se. Se että kerrot tunteistasi.
Anteeksi tämä "masennuksesta voi parantua"-lässytys. Mä tiedän hyvin itsekin että se on liian vaikeaa.
Täytyy vaan antaa itsellesi aikaa. Eihän kaikki voi vielä olla liian huonosti.
Me ollaan nuoria, me ei olla lähellekään täysikäsiä. Mitä me ollaan muka tehty niin väärin, että meidän pitäisi kuolla?
Sanoppa se.
Joo, ollaan mokattu, ollaan oltu vitun tyhmiä.
Ehkä ihmissuhteet on päin persettä.
Mutta me ei olla tehty mitään niin pahasti.
Tapasin miehen, joka kertoi omasta elämästään.
Hän kertoi, kuinka hän on tappanut oman lapsensa. Kuinka hän ajoi vahingossa tämän päälle, ja lapsi kuoli.
Ja hän kertoi siitä, miten hän on menettänyt kaikki ystävänsä. Hänellä on huumeriippuvuus. Hänen vaimonsa lähti pois lapsen ollessa pieni. Mies on menettänyt kaiken. Hän asuu yksin, käyttää kaikki rahansa huumeisiin, ja hän sanoi, että ei elämä ole vielä ohi. Hän sanoi minulle, että sinulla on koko elämä edessä, että sinä olet upea.
Se pisti minut miettimään, että minulla EI OLE MITÄÄN syytä sanoa, että minä olen mokannut. Ja niin et ole sinäkään.
Mutta mutta.. tämän pitkän ja tyhmän tarinan jälkeen sanon vielä lyhyesti, että tämä ei ole helppoa, mutta sä et oo yksin. =)