Mietin taas aloittaisinko syömään kaapissa olevia mielialalääkkeitä. Kaikkihan, miestäni lukuun ottamatta, elävät siinä valheessa, että minä niitä syön ja mielialani on niiden ansiosta jotenkin kohentunut. Kuitenkaan en vieläkään ole sopeutunut siihen ideaan, että minä joutuisin joka päivä syömään kaksi tabua, joten en siis pystynytkään aloittamaan. En edes muiden vuoksi.
Vaikken lääkkeisiin ole pitkään aikaan koskenutkaan, on siltikin jokin muuttunut parempaan päin. Se tarkoittaa etten ole jokaisena sekuntina miettimässä kuinka minä lopettaisin sydämen lyönnit ja kuinka hengitykseni pysähtyisi. Kuitenkaan ne ajatukset eivät ole kadonneet mihinkään lopullisesti.
Monesti minua itkettäisi, muttei itku auta, kun ei itkua tule. Senkin taidon olen taas osannut kadottaa jonnekin, kun kuukausi-pari sitten itkin koko ajan. Niin että muutkin näki.
Vaikken lääkkeisiin ole pitkään aikaan koskenutkaan, on siltikin jokin muuttunut parempaan päin. Se tarkoittaa etten ole jokaisena sekuntina miettimässä kuinka minä lopettaisin sydämen lyönnit ja kuinka hengitykseni pysähtyisi. Kuitenkaan ne ajatukset eivät ole kadonneet mihinkään lopullisesti.
Monesti minua itkettäisi, muttei itku auta, kun ei itkua tule. Senkin taidon olen taas osannut kadottaa jonnekin, kun kuukausi-pari sitten itkin koko ajan. Niin että muutkin näki.
Tavallaan jokainen on surullinen.
Mietin tulevaisuuttani. Olen ollut nyt yli kaksi kuukautta kotona, tekemättä mitään. Pian on yhteishaut, ja minua kiinnostaisi kaikki ja toisaalta taas ei mikään. Enkä minä edes pääsisi tahtomaani kouluun pakosti, kun peruskoulusta sain juuri ja juuri päättötodistuksen käteeni. Salainen unelmani olisi lääkäri tai psykologi. Tahtoisin auttaa ihmisiä, mutta enhän minä sitä kestäisi jos asiakaani kuolisi käsiini.
Tahtoisin vain edes jotenkin auttaa ihmisiä, parantaa ja antaa heille hyvän elämän. Toivon ettei kukaan sairastuisi enää masennukseen, ei anoreksiaan, ei mihinkään enää. Voi, jos vain voisin auttaa jotain edes jotenkin, poistaa kaikki sairaudet. Ettei kukaan joutuisi kärsimään näin, ei yhtään enempää.
Tahtoisin vain edes jotenkin auttaa ihmisiä, parantaa ja antaa heille hyvän elämän. Toivon ettei kukaan sairastuisi enää masennukseen, ei anoreksiaan, ei mihinkään enää. Voi, jos vain voisin auttaa jotain edes jotenkin, poistaa kaikki sairaudet. Ettei kukaan joutuisi kärsimään näin, ei yhtään enempää.
Hei löysin sinut uudestaan. :)
ReplyDeleteKiva kuulla, että olet edes pikkasen huomannut olosi paranemista. Toivoisin että voisin auttaa sua jotenkin, paranemaan askel kerrallaan enemmän ja enemmän. Se on tämä toisenauttamis-vietti.
ReplyDeleteJos sulla on unelmana lääkäri tai psykologi, pidä niistä kiinni ja yritä saada ne lähemmäs itteäs ja saavuttaa ne!
Mullakin olis tässä yhteishaku edessä. Ja sama ongelma: kaikki kiinnostaa, mutta toisaalta ei mikään. :/
ReplyDeleteHyviä huomisia sinulle ja paljon voimia. :)
T: ent. Poisontear
Olen 16, tänä vuonna täytän 17. Kauhea keski-iän kriisi päällä jo nyt. En millään haluaisi olla yhtään vanhempi, en haluaisi ottaa vastuuta itsestäni, koska en osaa. Elän väärällä tavalla.
ReplyDeleteP.s. Kiitos kommentistasi, piristi peliäni. Eikä se game over sieltä vielä tule... Toivottavasti. :/