19/01/10


Ihmisiä katulamppujen alla, bussipysäkeillä. Istun autossa joka ajaa niiden ohi. Yritän kuvitella vielä itseni heidän joukkoon, mutta se on turhaa.

Mä koitin olla niin pirun vahva.
Leuka pystyssä niellä tuskan,
mut kato mua, koiraa uitettua.

Tiedän että pitää ajatella myös itseään. Elämässä joutuu jättämään ihmisiä taakseen, jos he sairastuttavat sinua, siis jos he tekevät tilastasi pahemman.

Niin kuin minut on jätetty monesti, kyllä mä ymmärrän.

Tahdon elää nuoruuteni, en kuvitella kuinka sen eläisin. Opettakaa elämään, oonko mä edes elossa?


2 comments:

  1. Mäkin haluaisin osata elää. En enää tiedä mikä on se oikea tapa, mut mä yritän. Ehkä se taito tulee opittua joskus.

    Voimia sinulle.

    ReplyDelete
  2. Mutta jos sinä kysyisit kuulumisiani, voisin oikeasti kertoa.

    Ja juuri näin: ihmisiä, jotka sairastuttavat. Sellaisia jotkut ovat. Mm. ne jotka kysyvät mutteivät välitä.

    ReplyDelete

Kiitos jokaisesta kommentista.
Aina en osaa vastata mitään, joten antakaa anteeksi.