Oli sunnuntai ilta, laiva saapui Helsingin satamaan, ja vedimme perässämme liian täyteen lastattuja laukkuja. Ne laukut eivät olleet läheskään näin täynnä, kun pari päivää sitten mentyämme Tallinnaan. Kummisetäni oli vastassa, ihmiset ympärillä naureskelivat ja joivat. Auto täyttyi nopeasti ja odotimme parkkipaikalla ruuhkan hälvenemistä.
Auto lähti liikkeelle, minulle soitettiin. Itkin hiljaa katkeria kyyneliä, peitellen niitä mieheltäni ja veljeltäni, jotka istuivat vieressäni.
Viime kesän vietimme siskoni ja ystävien kanssa toisella paikkakunnalla, jossa meno kävi tutuksi ja ihmiset läheiseksi. Ei tarvinnut koskaan pelätä, että sattuisi jotain pahaa. He olivat kuin osa pientä perhettä. Nyt minulle kerrottiin onnettomuudesta, jossa kaveri menetti henkensä.
Viikonloppuna oli hänen hautajaisensa. Siskoni ja hänen miehensä siellä oli, minä ja mieheni menimme vasta lauantai illalla mukaan juomaan. Ja niin paljon tapahtui taas yhdessä illassa. Olin tappaa itseni, olinhan unohtanut sopivasti laukkuuni sopivia välineitä. Sisko sattui vain tulemaan sille tielle eteen, joten käperryin rivitalon seinustalle istumaan, hengitykseni tihentyi ja tunsin kuinka pumppu pian laulaisi viimeisenkin virren.
Sisko pelasti ja piti taas puoliani kun en itse siihen pystynyt. Entäs jos seuraavalla kerralla kukaan ei pelastakaan?
Auto lähti liikkeelle, minulle soitettiin. Itkin hiljaa katkeria kyyneliä, peitellen niitä mieheltäni ja veljeltäni, jotka istuivat vieressäni.
Viime kesän vietimme siskoni ja ystävien kanssa toisella paikkakunnalla, jossa meno kävi tutuksi ja ihmiset läheiseksi. Ei tarvinnut koskaan pelätä, että sattuisi jotain pahaa. He olivat kuin osa pientä perhettä. Nyt minulle kerrottiin onnettomuudesta, jossa kaveri menetti henkensä.
Viikonloppuna oli hänen hautajaisensa. Siskoni ja hänen miehensä siellä oli, minä ja mieheni menimme vasta lauantai illalla mukaan juomaan. Ja niin paljon tapahtui taas yhdessä illassa. Olin tappaa itseni, olinhan unohtanut sopivasti laukkuuni sopivia välineitä. Sisko sattui vain tulemaan sille tielle eteen, joten käperryin rivitalon seinustalle istumaan, hengitykseni tihentyi ja tunsin kuinka pumppu pian laulaisi viimeisenkin virren.
Sisko pelasti ja piti taas puoliani kun en itse siihen pystynyt. Entäs jos seuraavalla kerralla kukaan ei pelastakaan?
sinun täytyy uskoa, että on joku joka pelastaa. ja jos olet varma ettei kukaan pelasta, älä silloin anna aihettakaan sille.
ReplyDeletevoimia ja halauksia, pikkuinen ♥
Minä olen itsekkään iloinen siitä, että siskosi pelasti ja saan lukea kauniita sanojasi tietokoneen näytöltäni.
ReplyDeleteHei, hirmuisesti voimia ja jaksamisia tulevaan. Toivottavasti tarvittaessa pelastava enkeli osuu aina tielle, kunpa sitä tosin ei tarvittaisi. Ja otan osaa, voin ainakin osan tunteista ehkä tietää, itse läheisen ihmisen äsken menettäneenä. Joskus maailma pahoinpitelee enemmänkin.
ReplyDeletemä haluaisin pelastaa sut
ReplyDeleteälä katoa täältä vielä. jotain hyvää tulee myös sun tielles tulevaisuudessa aivan varmasti...
Eipä mitään, en kai sitä varsinaisesti oo maininnut. Eli siis valitettavasti...
ReplyDeleteOnneks sulla on sisko<3
kiitos ♥
ReplyDeleteSiskosi on kultainen. Vaikka miten sattuu, älä katoa. <3
ReplyDelete