Se kuulemma näytti sivullisen silmillä siltä,
kuin minä ja pikkuveli oltaisiin jääty heitteille
isän ja äidin erottua.
Mutten minä ainakaan;
olinhan minä suljetulla, vaarassa joutua perhekotiin.
En ollenkaan heitteillä.
Äiti surkuttelee kun kukaan ei pidä mummaan yhteyttä,
hän piti ennen niin paljon.
Paskat ajattelen päässäni.
Ei äiti ollut ennen avioeroa soitellut pitkään aikaan
isän äidille jaksamisia udellen.
Suuri koivu jossa kesäisin asuin kaadettiin.
Laatat, matot ja pöydät kauniimpia mitä muistin.
Tuttu tuoksu ja jännittäviä lamppuja.
Vanhoja aarteita kirjahyllyillä.
Ja asuessani siellä ne kaksi vuotta
muistan niistä vain pelkkää hyvää,
koska mummu oli aina turvana lähellä.
Hän opetti elämästä ja koulusta,
silloin kun murkkuikä oli avaamassa ovea.
Minä kuuntelin, opin ja olin ehkä onnellinen.
Olin kuitenkin liian nuori,
elänyt liian kauan pumpulissa,
että olisin ymmärtänyt maailman oikean laidan.
Mutta minä opin senkin
etenkin kun sisko palasi jostain,
jonka myöhemmin kuulin olevan osasto,
jossa minäkin toistamiseen käynyt.
Totta on myös että reunalla maailma avautuu
ja ensimmäistä kertaa minä odotan joulua.
Hyvää ja onnen täyteistä joulun odotusta! <3
ReplyDeleteIhana teksti.
ReplyDeleteEhkä sen kaiken pahan on täytynyt tapahtua, että jotain hyvääkin.
joulun odotus on kaunista.
Halaus!
Olen nyt tässä viimeisen tunnin aikana lukenut nonstoppina kaikki blogitekstisi ensimmäisestä aloittaen ja täytyy sanoa, että olet kestänyt aivan käsittämättömän paljon. Paljon enemmän mitä ihmisen tulisi edes kestää koko elämänsä aikana ja usko kun sanon tämän: Et olisi ansainnut pahasta olostasi yhtäkään sekunttia.
ReplyDeleteTiedän itse myös kuinka vaikeaa elämä voi olla ja olen löytänyt itsenikin pohjalta hyvin useita kertoja, nuoresta iästäni huolimatta. Itse en usko parantumisenmahdollisuuksiini enää pahemmin pätkääkään, mutta silti jokin minussa vaan jaksaa toivoa edes pikkuisen vielä. Et sinäkään tuohon loskaan jää ikuisuuksiksi, pääset ylös ja olet vahvempi kuin koskaan, vaikka se ei tällä hetkellä silti tuntuisikaan. Pohjalta on vaan yksi tie ja se on ylöspäin. Voimia ♥
-Juliet
En tiedä miksi, mutta tänä vuonna minä vihaan joulua. Ja tästä eteenpäin. Minulle vain tuli jostain sellainen tunne enkä tiedä mistä tai minkä takia.. Ärsyttävää.
ReplyDeleteKiitos kommentistasi. Tiedän sen, mutta tämä on taas niin helvetin vaikeaa. Kaikki on..
Voimia sinulle <3