26/07/11

Hukassa. Enkä uskalla ottaa askelta, koska tiedän kuinka helppo minut on unohtaa, ja kuinka vaikea sitten minun onkin selvitä yksin. Kun ei ole varaa romahtaa. Ei vain voi.

Jumitun. Pelkään, etten enää ikinä kerkeä elämään.



(Taidan pitää hieman hiljaisuutta. Älkää kadotko)

7 comments:

  1. hiljaisuutta jos siltä tuntuu, mutta muista ettet ole yksin. olen täällä ja olet tärkeä.

    ReplyDelete
  2. Voi minä pärjään kyllä! Olen päättänyt (tai toivonut) että kaikkein synkimmät ajat ovat takana päin. Etkä missään nimessä ole mitään pahaa aiheuttanut, on vaan välillä niin surullista seurata. Toivon koko sydämestäni että joskus hymyilet vielä aidosti ja sisimmässä tuntuu rauhalliselta eikä ahdistavalta. Ja Kyllä kerkeät, ihan varmasti! Yritä jaksaa, ei kaikki surulliset laulutkaan pääty traagisesti, mutta vain itse voit laittaa ne kädet koskettimille ja säveltää kappaleen loppuun.

    ReplyDelete
  3. Jos saisin sinut onnelliseksi painamalla "make me happy" painiketta painaisin sitä repeatilla. Jaksamisia! Joskus riskin otto kannattaa, vaikka se pelottaa.

    ReplyDelete
  4. Mäkin pelkään.

    ReplyDelete

Kiitos jokaisesta kommentista.
Aina en osaa vastata mitään, joten antakaa anteeksi.