10.10.11 kello 02:42 soitetuissa puheluissa 112. Viikonloppu tai arkipäivä, ne illat karkailee käsistä kuin parantunut korppi taivaalle. Jossain vaiheessa huvittaisi sanoa ei, mutta siinä hetkessä ei enää huvitakaan ja myöhemmin mietin parannutaanko me ikinä?
Suurentuneet pupillit, öiset tärinät, mustat aukot mielessä seuraavana päivänä. Se kaikki samaa vanhaa ja tuttua, muttei niinkään turvallista. Koska mokaan?
Ääniä ja näkyjä, mutta muut sanoo ettei niitä ole. Makaan sohvalla silmät auki, siltikin vain pelkkää pimeää, mutta voisin lyödä pääni pantiksi, että jotain silti tapahtuu ympärilläni. Olen varma. Joku kuitenkin väittää vastaan, enkä enää olekaan varma oliko se unta, mielikuvitusta vai totta.
Peruutettuja poli-aikoja, terveyskeskuksessa istumista, itsensä kadottamista ja salaista "kaksoiselämän" "elämistä".
Täälläkin peruutettuja poli-aikoja, täälläkin elämän " elämistä ".
ReplyDelete