Ne ei puhu suomea, enkä minäkään enää siinä pisteessä, mutten myöskään englantia kuten muut taas tekee. Aika tuplaantuu, haluaisin vain kotia, mutta tunnen kuinka ääriviivojani polttaa ja päänahka tulessa, pakko päästä pois. Vessan kylmällä lattia istuessa miettii mihinkä kuntoon sitä itsensä jatkuvasti päästää. Tekisi mieli itkeä soperrellessa etten pääse kotia, saanko jäädä yöksi. En minä ikinä ole tuosta noin vain kenenkään luona yötä ---
en voi tehdä niin.
Voisihan sitä helpomminkin kuolla mutta mihin sitä piru kuolisi.
No comments:
Post a Comment
Kiitos jokaisesta kommentista.
Aina en osaa vastata mitään, joten antakaa anteeksi.