Arkku on auki, näen levänneen näköisen miehen, vain koska minua painostetaan katsomaan. Ihmiset itkevät, halailevat toisiaan, rutistavat omat kätensä toisten käsiin kiinni. Mahassani velloo oksettava tunne, olisin mielummin nämäkin hautajaiset jättänyt välistä, näiden tummiin pukeutuneiden ihmisten katseet ja kysymykset "kukas sinä olitkaan?" Nobody.
Kun sitä eksytään parisataa metriä kauemmas löytää subutexin tai (niinkuin minä) kissanpennun. Lopputulos tuohon ensimmäiseen löydökseen on joko katko tai askeleet raiteilla odottaen junaa. Tässä tapauksessa molemmat.
Ellen olisi taas joutunut odottamaan siskoani, olisin lähtenyt aiemmin töistä. Ja jos olisin vähänkin aiemmin töistä lähtenyt niin se olisin ollut minä joka törmää vastaantulevaan autoon, kun sohjoisella tiellä sillä vastaantulevalla on meno karannut kädestä. Sitten ehkä minut olisi haettu ruumisautolla.
Kun sitä eksytään parisataa metriä kauemmas löytää subutexin tai (niinkuin minä) kissanpennun. Lopputulos tuohon ensimmäiseen löydökseen on joko katko tai askeleet raiteilla odottaen junaa. Tässä tapauksessa molemmat.
Ellen olisi taas joutunut odottamaan siskoani, olisin lähtenyt aiemmin töistä. Ja jos olisin vähänkin aiemmin töistä lähtenyt niin se olisin ollut minä joka törmää vastaantulevaan autoon, kun sohjoisella tiellä sillä vastaantulevalla on meno karannut kädestä. Sitten ehkä minut olisi haettu ruumisautolla.
Hän juhlii baarissa, huorakin on sielä. Hän pyytää minua hakemaan, mutta otin jo kolminkertaisen annoksen lääkettä ja turvallisesti unten mailla, jote hän tulee huoran kyydissä. Siitä on jo pian vuosi, mutta näen vieläkin painajaista, niinkin pienestä asiasta. En jaksaisi.
Ehkä se viikatemies korjaa pian minutkin talteen.
ei se vielä saa korjata.
ReplyDelete