24/10/12

Tuijotan pikkuveljen huoneessa patjaa, joka ennen on ehkä ollut punainen ja sininen ja harmaa ja valkoinen, nyt värit ovat haalistuneet yhdeksi samaksi ja kangas on repeillyt paljastaen ruman keltaisen vaahtomuovin. Joissakin kohdissa on verisiä jälkiä, en tiedä ovatko osa minunkin haavoistani tullut vai onko jonkun kuukautiset alkaneet yllättäen. Ruma patja. Saattaa helposti olla minua vanhempikin.

Kannan jeesusteipillä rullaamaani patjaa sisälle. Täällä kaikuu, on niin tyhjää. Hän on vienyt tarkasti jokaisen sukkansa, jokaisen paperin missä on hänen nimensä, jokaisen hänen omistamansa ja käyttämänsä asian (tottakai), mutta silti hän on yhä täällä. Silti jokainen neliömetri on muistutus kuinka hän joskus oli täällä, jokainen harva jäljelle jäänyt tavara kertoo kuinka hän auttoi kokoamaan sen, hän nauroi sille taululle ja hän piti siitä ja siitä tai ei pitänyt, hän piti siinä kuppiaan niin että siitä lähti maalikerros, hän on täällä yhä. Tuossa oli iso pehmeä sänky josta hänet aina herätin, tuossa oli sohva jossa nytkin katselisimme elokuvia, jääkaapissa olisi muutakin kuin valo, hänen takkinsa lojuisi lattialla ja hän täyttäisi koko huoneen pelkällä olemassaolollaan. Eikä enää haittaisi vaikka kaikuisikin.

These wounds won't seem to heal
This pain is just too real
There's just too much that time cannot erase

Ja taas kun minä näen hänet, niin tärisen kauttaaltani kunnes olen kumonnut viinipullon. Myöhemmin hän käskee minua kuuntelemaan yhden kappaleen ja sanoo, ettei sen paremmin voi tunteitaan ilmaista. Enkä minä tiedä pitäisikö minun sitten kuunnella enemmän sitä alku- vai loppuosaa? Tottakai toivoisin että alkua, että vielä on asioita ja tunteita, mutta uskon että sitä loppua, kun sanotaan anteeksi, ei muistella pahalla. 

But you still have
All of me

Tuijottelen tyhjää taloa. Jäljelle jäi tauluni ja hyllyjä. Koiran peti ja kissojen kiipeilypuu. Mattoja ja verhoja. Ja kulunut ja kuluva viinavarasto ja lääkekaappi. Ne ovat minun. Minun. Ei muuta. Koira valtaa likaisen vanhan patjan. Siinä on mun tarkoitus saada untakin, vaikka tiedän että ruhoni siihen laittaessa on sama onko sitä patjaa alla vai ei.

Niin ja kysymyksiinne vastaan marraskuussa,
siihen asti aikaa kysyä.

Kiitos jo teille.