10/12/12

1.-9.12.2012 Koska en osaa kirjoittaa kuin ne pari hassua sanaa / pvä.

Lauantai

01:12 - Tupakanhimo pitää mut hereillä. Lunta sataa hiljaa, pieni myrsky on tyyntynyt. Tunnen itseni taas viisitoistavuotiaaksi, joka salaa oman huoneensa ikkunasta poltteli ja hengitti yötä. Se on jotenkin salaperäistä ja kiellettyä vieläkin paeta yöllä ulos, kävellä pienen nukkuvan kaupungin laidalla... Viisi autoa ajaa ohi, mutta mä pystyn hengittämään paljon paremmin kuin päivisin, mä en pelkää niin paljon hiljaisissa talviöissä.

18:27 - Jos auto ei olisi jäässä niin mä ajaisin pois.

Sunnuntai

03:46 - Naapuri polttaa ikkunan raosta tupakkaa ja siinä on kynttiläkin. Joskus mä mietin, että sillä on joko aina valot päällä tai sitten sillä on vain sama vuorokausirytmi kuin mulla.

04:02 - Huomaan herääväni eloon vasta kuin muu kaupunki nukkuu, hämärän tullen. Jos olisin eläin niin tahtoisin olla kettu. Ne aina ennen kurkkivat tienlaidalla ajellessani pojan luo. Minulla on ikävä heitä. Kettuja.

Maanantai

10:35 - En mä voi ajatuksilleni mitään. Herään tunnilta mietteistäni, jossa hiljaa jokin ääni kuiskii "miksen mä vain tapa itseäni" ja se ääni taitaa olla minun oma. Ihan sama opiskelenko mä lihaksia ja luita vai englantia, oonko mä kaupassa vai koiran kanssa ulkona; ne ajatukset tulee mun päähän.

12:13 - Sen tytön reidet ovat kuin mun pohkeet. Tai vähän kapeammat. Kyllä se kieltämättä sattuu, koska poika on sitä esitellyt jo tyttöystävänään. Sillä on samanlainen toppatakkikin kun mulla, mutta erivärinen. Miks meidän koulu on täynnä luurankoja?

23:22 - Kerrankin katseeni nousi maasta ylöspäin ja siellä vilkutti monet tähdet ja kuu ja kirjavia jouluvaloja sivusilmällä maanpinnalla. Kaunista. Mulla on siniset jouluvalot ikkunassa, isän luona kirjavat. Muistan eilen unohtaneeni syödä.

Tiistai

16:56 - Näen niitä, joita ei oikeasti ole ja jota Höpöttelijä Täti ei uskonut. Vihaan joulua. Se vain korostaa entisestään sitä, kuinka rikki perheeni on.

22:32 - Joku kävelee takanani. Askeleeni nopeanevat ja kotiovelle päästessä se klassinen kauhuelokuvan pätkä, jossa avaimet ei pysy kädessä ja kokeilet sitä ihan väärinpäin lukkoon, samalla kun tuskahiki viiltää selässä. Lukko raksahtaa auki, ovi kiinni, varmistus että ovi on lukossa, hengitän. Miksi mä pelkään näin ihmisiä?

Keskiviikko

17:04 - Erään tutun koulusta on tarkoitus tulla luokseni. Ahdistaa kuinka pitää imuroida ja siivota yleisesti, sekä piilottaa todellinen minä. Koulussa eikä muualla sitä ole, mutta kotona, turvapaikassani, se elää vapaasti, joten miten sitä osaa piilottaa kaikki epämääräinen? Lääkkeet, reseptit, laskujen taakse kirjoitetut mietteet, veritahrat, tyhjät pullot, käytetyt nenäliinat pöydiltä...

Torstai

01:08 Miten ihminen voi olla näin säälittävä ja päästää itsensä taas tähän kuntoon?

14:46 Pyyntö hautajaisiin menosta. Ei ei ei. 

Perjantai

13:38 Mä olen viallinen. Mulla on sellainen pieni lievä fyysinen joku kehityshäiriö, joka taas ilmoittaa olemassa olostaan. Mitenkä jollain ihmisellä voi oikeastikin olla tällainen keho, joka näyttää suht. normaalilta, mutta tarkemmin katsottuna se ei ole lähelläkään normaalia. Haluun pois tästä kehosta.

Lauantai

19:08 Sitä vain tuntee olevansa niin älyttömän yksinäinen monesti. Mulla ei vittu oikeastikaan ole ketään. Pitäisi soittaa apua, mutta kelle kun isä jo humalassa, äiti 400+ km päässä, siskolla aina jotain muuta... Mene ja selviydy yksin.

Sunnuntai

11:06 Herään. Vihaan sunnuntaita.