Hengityskatkoja. Turhaan yritän haukkoa ilmaa, keuhkot eivät sitä tunnu vastaanottavan ja pimeässä yössä kuulen vain oman huohotukseni.
Olen näköjään alkanut urakalla tappamaan kehoani sisältäpäin, kun en ihoa enää tahdo rikkoa. Vaikka aina sitä enempi vähempi harrastanut, niin kyllä se silti on sellaista venäläistä rulettia... Helpompaa on katsoa kuinka syvälle painaa terän ihoon kuin arvailla kuinka aineet reagoi sisällä. Mietin koska maksa räjähtäisi samalla kun tuntuu elimet olevan tulessa vaikka raajat ovatkin rentoina eivätkä sormetkaan jaksaisi kirjoittaa nyt.
Tää on ihan kivaa. Koulussa täytettiin terkkarille terveyskyselyä, johon vastasin kyllä kysymykseen "Oletko tyytyväinen elämääsi", mutta jonne tuli myös monta ruksia "Oletko tuntenut viimeisen puolen vuoden aikana... unettomuutta / väsymystä / pelkoa / ahdistuneisuutta / masennusta / stressiä / yms." Kyllä kyllä kyllä. Päihteiden käytön jätin tyhjäksi.
"Haluatko apua tai puhua näihin liittyvistä asioista?" En.
Mä oon pilalla.
No comments:
Post a Comment
Kiitos jokaisesta kommentista.
Aina en osaa vastata mitään, joten antakaa anteeksi.