15/05/15

Kalenterissa yhdelle päivälle kaupassa käynti + pari satunnaista asiaa mitkä hoitaa. Yhdelle päivälle siivoamista, yhdelle äidin tapaaminen ja jos koneellisen pyykkiä pyöräyttäisi. Yhdelle jotain hieman töitä eniten muistuttavaa hommaa. Joskus jos energiaa sattuu olemaan suunnitellun työn jälkeen, niin saatan ruokaa tehdä, tiskata vaikkei vuori olisi vielä suuri tai maksaa laskuja. Tai sitten sinä päivänä se pelkkä kotona siivoaminenkin tuntuu liian suurelta ponnistelulta, ottaa imuri kaapista ja heiluttaa sitä kymmenen minuuttia. Ja ei puhettakaan, että niitä päiviä olisi jolloin jaksaisi tehdä noita kaikkia samana päivänä! Tai edes että kun on jotain "töitä" tehnyt, että jaksaisi vielä jotain ihmistä nähdä ja jutella niitä näitä. Tai että imuroisi ja tiskaisi ja pesisi pyykkiä ja vielä ruokaa tekisi samana päivänä, hoh, mitä vielä. 

Töitä ei ole enää edes ollut innostusta etsiä. Kyllä kännykkä piippaa kun työpaikkavahti ilmoittaa uusista paikoista, mutta harvemmin edes energiaa painaa viestiä auki ja perehtyä mitä tarjolla. Kyllä mä vielä ennen kuin irtisanouduin ja vähän sen jälkeenkin noita päivittäin ahkerasti selailin ja lähetin ties monta hakemusta. Kiinnostus tipotiessään. Ja miten mä voisin tulla ikinä näin voimattomana tekemään täyspäiväisesti töitä? Tai niin että pystyisin elämään sillä palkalla, jos tuntimäärät viikossa vastaisi sitä mitä jaksan tehdä?

Keskimäärin mun viikoittainen työtuntimäärä oli edellisessä paikkaa 20h. Tasattuna 4h/päivä. Mutta oli päiviä jolloin oli alle kaksi tuntia töitä ja päiviä jolloin oli se 8h. Alle kahden tunnin työpäiviinkin sai itseään tsempata ja tsempata. Ei jaksa. Se oli päivä siinä missä se kahdeksan tunninkin päivä, en mä mitään silloin saanut aikaiseksi, esim. noita kotitöitä, koska energiat piti säästää noihin kahteen tuntiin (niin, tein siis iltatöitä). Töiden jälkeen, kestosta huolimatta, oli yhtä väsynyt ja voimaton olo. Toki pidemmissä päivissä se oli myös fyysistä kun selkä ja hartiat ja jalat huutaa hoosiannaa.

Kyllä mä tiedän että monet pettyivät kun lopetin työt. Kyllä mua hävettää aina vastata että oon työtön, kun joku kysyy missä oon töissä. Yritän keksiä jotain muuta hyödyllistä tekemistä, mitä jaksaisin silloin tällöin muutaman tunnin tehdä, olla apuna tai muuten vain kehitellä jotain.. Mutta miten mä koskaan saada töitä, tai siis.. En kai mä koskaan voi saada jos en jaksa edes etsiä töitä ja hakea niihin, tai miten edes pysyä töissä jos sinne pääsisi. Turhauttavaa.