Ja nuin vain. Se taisi viedä viimeisetkin epäkyynisyyden rippeet musta.
Eilen itkin töissä vain satunnaiset 2 kertaa. Sitä ennen paljon enemmän. Ja ennen sitä päätin työpäiväni aiemmin koska en kyennyt muuta kuin itkemään aloitettuani sen taksissa.
En kai mä oikeasti odottanut onnellista loppua tälle?
Mun silmien alle on tullut syvät vallihaudat. Hehe. He. Tajusitteko? Ellen sitten enää hallusinoi päivällä töissä.
Me niikun erottiin. Hän halusi kauemmas kuin viereeseen huoneeseen, lähti, ei tullut takaisin, eikä aio tulla.
No comments:
Post a Comment
Kiitos jokaisesta kommentista.
Aina en osaa vastata mitään, joten antakaa anteeksi.