12/10/10

Äiti ja pikkuveli pelleilevät,
pikkuveljeni nauru saa minutkin hymyilemään.
Käännän katseeni pois.

Ojennan äidille valokuvia.
Hän selaa niitä,
jää tuijottamaan yhtä kuvaa.
Ääni murtuu,
silmiin syntyy punainen vesikalvo.

Siinä kuvassa minulla punainen mekko.
Sisko vierelläni kauniina.
Valkoinen ruusu kädessäni.

Koiperhosia sydämessäni.
Verta kyljessäni kyljestäni.

Syksytuuli pääni sisällä,
tahdon kuitenkin nähdä voikukan kasvavan.
Koska hän on siskoni
(joka on pelastanut minut liian monta kertaa)
lapsi.

Tänään ensilumi,
kun minä paljaan taivaan alla
poltin tupakkaa koulussa.

5 comments:

  1. Kiitos. Sinuakin tulee ikävä. Paljon voimia ja tsemppiä tulevaisuuteen! <3333

    ReplyDelete
  2. jokainen kerta on viimeinen kerta. tällä kertaa oikeasti.

    ReplyDelete
  3. Minusta oli tosi kivaa lukea kommentisi, romaanit on yleensä pitempiä ja hankalalukusia joskus, siun oli pikemminki novelli ja tykkäsin.

    Ensilumi tuli täällä eilen ja minä poltan tupakkia vain sisällä parvekkeelle tai katosten alla, inhottavia ku tulee hiutaleita naamalle yms. .o.O

    ReplyDelete
  4. Rakastan tekstejäsi tyttö kultainen. Melkein saan itseni pillittämään kun luen.

    ReplyDelete

Kiitos jokaisesta kommentista.
Aina en osaa vastata mitään, joten antakaa anteeksi.